 |
|||||
|
Omega ry | Projektit | Tapahtumat | Galleria | Lomatoiminta |
|||||
Tiibetin kulttuurin elvyttäminen ja vähemmistöjen aseman parantaminen DurpinissaMarkus Sillanpään matkaraportti (pdf) Omegan uusimman kehitysyhteistyöhankkeen tavoitteena on tiibetiläisten pakolaisten ja muiden vähemmistöjen oman kulttuuri-identiteetin tukeminen Intiassa, Kalimpongissa. Erityisesti ikääntyneiden vanhusten elinoloja pyritään parantamaan. Yhteistyökumppanina toimii Zong Dog Palri, tiibetin buddhalainen luostari. Hankkeen päämääränä on perustaa Kalimpongiin erityisesti tiibetiläisille naisille tarkoitettu naisosuuskunta, jota tuetaan ensimmäiset kolme vuotta. Tuotto käytetään vähemmistöjen elinolojen parantamiseen alueella. Pääpainona on terveydenhuolto, vanhusten asuinolot ja lasten koulunkäynnin mahdollistaminen. Käsityöpajalla tehdyt tuotteet myydään paikallisesti ja ulkomailla kehitysmaakauppojen välityksellä. Omegan tehtävänä on rakentaa naisosuuskunnalle hankkeen aikana suoramyyntiverkostoa Reilun kaupan hengessä. Tiibetiläistä kulttuuria ja paikallista väestöä tuetaan myös tukemalla opettajavierailuja ja elvyttämällä hankkeen avuin luostarissa aiemmin vuosittain pidetyt tiibetiläiset naamiotanssijuhlat, joita ei ole voitu järjestää varojen puuttumisen vuoksi moneen vuoteen. Juhlat tuovat Kalimpongiin turismia ja ulkopaikkakuntalaisia, mikä tukee alueen yrittäjyyttä sekä luostariyhteisöä. Hanke alkoi vuonna 2006 ja ensimmäisen vuoden aikana kunnostettiin luostariin naisten käsityöpaja, hankittiin kylän lapsille koulupukuja sekä koulukirjoja ja maksettiin usean lapsen koulumaksut. Vanhuksille hankittiin lämpimiä vaatteita talveksi ja kunnostettiin huonokuntoisia koteja. Hanke on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin. Ensimmäiset naamiotanssit järjestettiin tammikuussa 2007 ja juhlien merkitys kylän omalle kulttuurille oli ilmeinen. Tällä hetkellä suunnittelemme uuden yleisen sanitaatiotilan rakentamista ja etsimme mahdollisuuksia toimittaa käsityöpajan käsitöitä myyntiin Suomeen. Tule sinäkin mukaan kohentamaan vanhusten ja lasten elinoloja Intiassa! TILINUMEROMME ON 800018-70820702 Vähemmistöryhmien tukijärjestö Omega ry
Tapahtumat 2002
Omega on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, joka ei yhdistyksenä ota kantaa esim. ihmisoikeuskysymyksiin. Tämä on maailmanlaajuisessa avustustyössä tärkeää, koska monenlaista sortoa ja hätää kokevat ihmiset voivat kärsiä siitä, että heitä auttava taho on sitoutunut johonkin laaja-alaisempaan organisaatioon. Omega ry.llä on avustuskohde Belizessä ja verkostoa tiibetiläisten auttamiseksi rakennetaan. Vähemmistöryhmillä ei mikkeliläisestä järjestöstä puhuttaessa kuitenkaan tarkoiteta pelkästään etnisiä vähemmistöjä, vaan myös niitä, jotka sairauden, vamman tai asemansa vuoksi kokevat vähemmyyttä kantaväestön keskuudessa. Mukana Omegan toiminnassa on useita yksihuoltajia, siirtolaisia sekä henkilöitä, jotka kokevat syrjäytyneensä yksilöinä yhteiskunnan ulkopuolelle. Omega ry järjesti Mikkelin Kaupunginkirjastossa, Ekokahvilassa ja Anttolan Vanhassa pappilassa viime joulukuussa viikon kestäneen Tiibet Mikkelissä – tapahtuman. Tapahtumajärjestelyissä oli mukana Rokpa Finland, Suomalais-tiibetiläinen kulttuuriseura, Biokustannus, PeterPan Maailma sekä lukuisia yksittäisiä Tiibetiä rakastavia ihmisiä. Ohjelmaa löytyi niin lapsille ja nuorille, kuin aikuisille. Tiibetin kulttuuria esiteltiin sekä taiteen ja luentojen kautta. Mukana oli myös runsaasti tiibetiläistä esineistöä, jota oli näyttelyä varten kerätty eri puolilta suomea. Upeaa väriloistetta kirjastosaliin toi taidekriitikko J.O Mallanderin kokoelma alkuperäisiä tiibetiläisiä thangoja sekä mikkeliläisen taiteilija Terhi Kastehelmen näyttelyä varten maalamat humoristiset tiibet-aiheiset kivet. Tiibet-tietoutta näyttelyyn oli puolestaan koonnut turkulainen uskontotieteilijä Alpo Ratia. Tapahtumavierailijoina edellä mainittujen lisäksi olivat kääntäjä Dharmachari Sarvamitra, kirjailija Tuula Saarikoski ja tiibetiläis-suomalainen pariskunta Elina ja Karma Butia. Tapahtuma huipentui viikon-loppuna Anttolan Vanhassa pappilassa pidettyyn kurssiin, jossa viitisentoista kurssilaista opiskelivat tiibetinbuddhalaisia perusteita tiibetibuddhalaisen nunnan Ani Sherabin oppilaina. Kurssista saatu vapaaehtoinen avustus kerättiin lähetettäväksi Tiibetiin Rokpa Internationalin kautta. Tiibetin historiaa Tiibetin ensimmäisten ihmisten sanotaan olleen Ch ´iang –heimoon kuuluvia paimentolaisia, jotka olisivat saapuneet maahan itäisestä Kaakkois-Aasiasta 2000 vuotta sitten. 600-luvulta alkaen Tiibet alkoi kehittymään buddhalaiseksi kuningaskunnaksi, joka ulottui Bengaliin ja Kukunoriin saakka. Suur-Tiibetin aikana tiibetiläinen kirjakieli alkoi kehittyä ja buddhalaisten tekstien kääntäminen sanskritista alkoi. Kuningaskunta hajosi 9.vuosisadalla, jolloin Tiibet jakautui pieniin ruhtinaskuntiin. Luostarit kohosivat avainasemaan 1000-luvulla 14000-luvun alussa uskonnollinen uudistaja Tsong-kha–pa perusti DGelugs nimisen koulukunnan, josta saivat alkuunsa tärkeimmät lamojen jälleensyntymisketjut, Dalai- ja Panchen-lamat. Keltahatut, eli DGelugs munkit perustivat useita luostariyliopistoja myös mongoliaan. Mongolipäällikkö Altai-kaani antoi DGelugs johtajalle Dalai-lama arvonimen vuonna 1578.Keltahatuista tuli koko Tiibetin vallanpitäjiä ja Dalai-lamasta koko Tiibetin johtaja 1642. Vuonna 1911 Tiibet teki itsenäisyys-julistuksensa englantilaisten avustamana, jolloin kiinalaiset karkotettiin Tiibetistä. Vuonna 1950 Kiinan kansantasavallan maolaissotilaat miehittivät Tiibetin ja 1959 14.Dalai Lama pakeni Tiibetistä. Tällä hetkellä hänen toimipaikkansa sijaitsee Intiassa Dharamsalassa, jossa Tiibetin pakolaishallitus tekee jatkuvaa työtä tiibetiläisen kulttuurin säilyttämiseksi. Buddhalaisuus ja Tiibetin taide Tiibetiläisestä taiteesta ja kulttuurista puhuttaessa tiibetinbuddhalaisuus on aina kulttuuria tukeva taiteen sisäinen olemus ja elementti, joka näkyy kaikkialla. Näin voidaankin ajatella, että voidakseen ymmärtää tiibetiläistä kulttuuria tarvitaan annos Tiibet-tietoutta sekä oppia tiibetinbuddhalaisuudesta ja se harjoittamisesta. Tiibetinbuddhalaisuudessa on vaikutteita Kiinasta, Nepalista, Intiasta ja Keski-Aasiasta ja taiteilijat ovat olleet uskonnollisesta sidonnaisuudestaan johtuen useimmin munkkeja tai liikkuvia maalikkoja, jotka ovat matkustelleen eri puolilla Keski-Aasiaa. Kuuluisien thangka-maalarien ympärille on muodostunut jopa omia koulukuntia. Mandala Mandala tarkoittaa maagista kehää ns.symbolista diagrammia. Usein mandala on ympyrän sisällä oleva neliö, jossa on keskus ja neljä porttia eri ilmansuunnissa. Mandala voidaan maalata kankaalle, rakentaa hiekasta tai visualisoida mielessään. Mandalaa voidaankin pitää mielen karttana, josta heijastuu kosmoksen kuva mietiskelyn apuvälineeksi. Kalacakra-mandalat kuvaavat elementtejä: maa, vesi, ilma tuli ja avaruus, joista maailmankaikkeus voidaan katsoa rakentuneeksi. Neliöt kuvaavat valaistunutta kehoa, puhetta ja viisautta. Mandalapalatsissa kuvataan Kalacakra-jumaluus ja hänen puolisonsasa Visvamati-jumalatar, joka kuvaa valaistumiseen johtavaa viisautta ja myötätuntoa. Mandalan ajatellaan olevan kolmiulotteinen, jossa kerrokset kohoavat toistensa päälle. Käytännön syistä johtuen mandala kuvataan kuitenkin kaksiulotteisena. Mandalan rakennuspaikka puhdistetaan ja siunataan erilaisin rituaalein ja mandala rakennetaan tarkkojen periaatteidenmukaan. Mandalan pohjakuvaa piirrettäessä kutsutaan paikalle mandalaan liittyviä jumaluuksia. Mandalan rakentaminen omistetaan aina kaikkien elävien olentojen valaistumiselle. Valmis mandala hajoitetaan ja sen hiekka viedään aina veteen. Om Mani Padme Hum -mantran symboliikka Luento: Dharmachari Sarvamitra Mikä on mantra? Mantrat ovat äänisymboleita, joita käytetään kutsumaan esiin omassa mielessämme uinuvia henkisiä voimia, eräässä mielessä ne ovat itse asiassa näiden henkisten voimien nimiä. Buddha- tai bodhisattvamuoto, hahmo, edustaa asianomaisen henkisen energian muotosymbolia ja mantra edustaa sen vastaavaa äänisymbolia. Nämä yhdessä ovat käytössä tiibetinbuddhalaisissa meditaatio- ja visualisointiharjoituksissa. Mitä on meditaatio? Se on järjestelmällistä mielen harjoitusta, johon kuuluu keskittyminen ja oivallus. Valaistakseni tämän mantran symboliikkaa kerron vertauskuvallisen tarinan. Se on peräisin buddhalaisesta pyhästä tekstistä: Valkoisesta lootussutrasta. Eräässä vaiheessa sutran tapahtumia kertovat Buddhan oppilaat Buddhalle tämän vertauskuvan juoposta ja jalokivestä . Maailman kunnioittama! (Tällä tavalla Buddhan oppilaat puhuttelevat häntä). Meistä tuntuu kuin olisi tapahtunut näin: Eräs mies meni läheisen ystävänsä kotiin, juopui ja vaipui uneen. Sillä välin hänen ystävänsä täytyi mennä suorittamaan virallisia velvollisuuksiaan. Ennen lähtöään hän (halusi) antaa tälle juopuneelle miehelle lahjaksi mittaamattoman arvokkaan jalokiven. (Jotta se ei katoaisi) hän sitoi sen piiloon tämän vaatteisiin/kaapuun. Sitten hän lähti asioilleen. Koska tämä mies oli unessa, hän ei tiennyt tapahtuneesta mitään. Herättyään hän jatkoi matkaansa eteenpäin ja tuli johonkin toiseen maahan, missä hän näki paljon vaivaa saadakseen ruokaa ja vaatteita. Hänellä oli niin vaikeata siellä, että hän oli tyytyväinen kun sai kokoon edes vähän. Myöhemmin hänen ystävänsä sattui tapaamaan hänet ja puhui hänelle näin: "No mutta hyvä mies, kuinka olet ryhtynyt tällaiseen (raatamiseen) ruoan ja vaatteiden vuoksi? Koska toivoin sinun elävän mukavasti ja pystyvän tyydyttämään kaikkien viiden aistisi tarpeet, jo ajat sitten, sinä ja sinä vuonna, siinä ja siinä kuussa, sinä ja sinä päivänä sidoin mittaamattoman arvokkaan jalokiven vaatteisiisi. Se on siellä tallella yhä vielä tänäkin päivänä. Ja sinä raadat tietämättömänä siitä ja kannat huolta pitääksesi itsesi hengissä. Kuinka typerää! Mene nyt vaihtamaan tuo jalokivi siihen, mitä tarvitset ja tee mitä tahdot vapaana kaikesta köyhyydestä ja puutteesta!" Vertauskuvalla on tietty merkitys Valkoisen lootussutran yhteydessä, mutta sillä on myös laajempi merkitys - kaikkialla yleispätevä merkitys - niin buddhalaisen perinteen piirissä kuin vielä laajemmin (ajatellen) ihmiskunnan uskonnollisten kokemusten/uskonnollisen elämän piirissä. Jokin siinä koskettaa meitä kaikkia. Kokonaisuutena tämä vertauskuva ilmentää sitä ylitsepursuavaa iloa, hämmästystä, kiitollisuutta ja ihmetystä, jota koetaan kun kohdataan totuus, todellisuus, joka runsain mitoin ylittää kaiken, mitä olemme siihen saakka ajatelleet, tunteneet tai kuvitelleet. Kerron nyt tämän vertauskuvan kolmesta pääaiheesta (kolmesta symbolista):
2. Vieras maa 3. Mittaamattoman arvokas jalokivi
Se että on juopunut tai unessa on tärkeämpiä symboleita buddhalaisessa ajattelussa. Humaltuminen tai uni tai sokeus merkitsevät henkisen tiedostamattomuuden tilaa. Tämä on se tila, jossa useimmat ihmiset ovat suurimman osan ajasta. Todelliseksi ihmiseksi tuleminen, tiedostamisen ja itsetietoisuuden tilan saavuttaminen, on itse asiassa hyvin vaikeata, ja tavallisesti tarvitsemme ainakin jonkin verran apua. Unisessa, humalaisessa tilassamme emme todella tiedä, keitä tai mitä me olemme. Me emme tunne omaa todellista luontoamme. Me ajattelemme, me uneksimme, että olemme köyhiä, rajoittuneita, ehdonvaraisia, ehdollistuneita, ja sen vuoksi me kärsimme. Mutta todellisuudessa, kuten vertauskuvan miehellä, meillä on mittaamattoman arvokas jalokivi omistuksessamme koko ajan, meidän tarvitsee vain herätä tähän tosiasiaan.
merkitsee henkisen vieraantumisen tilan objektiivista vastinetta. Siihen joudutaan ennen pitkää henkisen tiedostamattomuuden ja tietämättömyyden tuloksena. Se on maailma, jossa omistaudutaan vähäpätöisille päämäärille, toisarvoisille päämäärille. Sen vuoksi siellä ei koeta syvää eikä kestävää tyydytystä. Vertauskuvan kielellä ilmaistuna: joudutaan käyttämään paljon työtä ja voimia jotta saataisiin ruokaa ja vaatteita ja nähdään äärimmäisen suurta vaivaa, ja ollaan tyytyväisiä jos saadaan edes vähän -- se on siis vähän verrattuna siihen mitä saataisiin jos seurattaisiin henkistä polkua ja "herättäisiin" korkeampaan totuuteen ja kaikkeen siihen mitä se pystyy meille tarjoamaan/antamaan.
Vertauskuva sanoo jalokiveä mittaamattoman arvokkaaksi. Tämä merkitsee, että kosketus todelliseen minään, kosketus oman olemuksen peruskallioon, on ehdottomasti ihmisen elämän kaikkein tärkein asia. Mutta miksi juuri jalokivi symbolisoi todellista itseä? Merkittävin syy on, että jalokivi on kaikkein arvokkain materiaalisista asioista, niin että se on todellisen itsen arvoinen symboli, todellisen minän, joka on äärettömän arvokas. Sitten jalokivi on kirkas, säteilevä, loistava ja todellinen. Ihmisen minä on myös tällainen, vaikka sen kirkkaus on täysin erilaista, sillä se tulee sisäpuolelta sen sijaan että heijastuisi ulkopuolelta. Todellinen minä, ihmisen oma luonto, on itseloistava, tietoinen, tiedostava. Oma tosiluontomme on nimenomaan luonnostaan puhdas, läpinäkyvä tiedostaminen ilman minkäänlaista erottelua subjektin ja objektin välillä. Jalokiveä ei voi liata. Se voi olla pölyssä ja lian alla piilossa pitkät ajat, mutta kun lika poistetaan, jalokivi loistaa ja säkenöi yhtä puhtaana ja kirkkaana kuin alkujaan. Jalokiven symbolilla on monia eri puolia ja monia eri muotoja.
Ohjelma  |
Kuvia Tiibet-näyttelystä Kuvat: Sini Soljasalo 
Kirjanäyttely 
Tauluja Tiibetistä  Tiibet-näyttely kirjastossa järjestäjät |
||||
|
© Omega ry 2006 - webmaster Aurora Tolonen |
|||||